Edelliset pari viikkoa kuluivat erittäin nopeasti, kun tyttäremme Sanni vieraili luonamme kesälomansa aluksi. Suomessakin on ollut lämmintä tänä kesänä, mutta täällä kesä on päässyt vasta kunnolla alkuun. Eipä tarvinnut Sannin värjötellä täällä, kun lämpömittari kipusi päivisin 33-40 asteen välille. Monta paikkaa ehdimme koluamaan ja esittelemään parin viikon aikana, mutta paljon jäi näkemättäkin.

Alkulämmittelyä Lion Gardenissa

Vierailun ohjelmaan kuului tietysti muutama pakollinen puutarhakäynti, Jinji Laken upea valoshow, Pingjiang Lu, kanavaristeilyä Shantang Jiellä, perinteistä kiinalaista teatteria sekä musiikkia Master of Nets Gardenissa, juhlapuvun teettäminen ompelijalla, perinteisen vesivärimaalauksen opettelua, kokkikurssi, reipasta shoppailua (helmikaupunki, Stage, Times Square ja muutama muu kauppakeskus), parin päivän Shanghain reissu, tutustumista moniin ja monenmaalaisiin uusiin ihmisiin ja tottakai joka päivä paljon ja monenlaista hyvää kiinalaista ruokaa eri ravintoloissa... Ehkä tässä ei muistu ihan kaikki aktiviteetit mieleen, mutta sellainen aika perussetti kevyttä lomailua.

Lion Gardenissa on monenlaisia kiviä

Ensimmäisenä viikonloppuna kävimme Lion Gardenissa, joka on aika pieni ja lähinnä kivistä rakenneltu puutarha. Sää oli tottakai mukavan lämmin, eikä puutarhassa ollut ihmisiä ihan ruuhkaksi asti. Muutenkaan tämä puutarha ei ole niin suosittu vierailukohde kuin nuo suuremmat ja kuuluisimmat. Kuljeskelimme ja katselimma paikkoja pari tuntia ennenkuin lähdimme katselemaan matkamuistoja, ja sitten tottakai syömään.

Poseerausta puutarhassa

Sanni ja Minna ehtivät kulkemaan arkipäivisin ympäri kaupunkia, kun minä raadoin töissä. No, ei minulla ole sinänsä mitään valittamista, koska vauhtia riitti ihan hyvin illoiksi ja viikonlopuiksikin. Pidin myös loput talvilomapäiväni pois, kun hiihtokelit alkavat olla ohi tältä kaudelta. Erehdyin kyselemään paikallisilta työkavereilta vinkkejä shoppailupaikoista ja tuota pikaa minulle jo esiteltiinkin virallinen shopping plan. Osa kohteista oli meille jo ennestään tuttuja ja helmikaupunkiin menimme yhden saksalaisen rouvan kyydillä. Täytyy muuten sanoa, että hän ajoi saksalaiseksi oikein mallikkaasti, eli lähes röyhkeämmin kuin paikalliset rattimiehet. Shopping planista jäi sentään jäljelle vielä yksi kohde (Stage), johon työkaverini lupasivat viedä meidät viikko sitten sunnuntaina.

Meidät noudettiin autolla jo kymmenen aikoihin sunnuntaiaamuna, jotta ehdimme ostelemaan oikein kunnolla. Suunnitelmaan kuului pari tuntia ostelua paikallisessa vaatteiden outlet-keskuksessa. Paikka on noin parinkymmenen kilometrin päässä ja siellä on varmaankin muutama sata vaateliikettä vieri vieressä muutamassa kerroksessa parin ideaparkin kokoisella alueella. Alueelta löytyy kaikki mahdolliset kansainväliset ja kiinalaiset vaate- ja kenkämerkit. Siis todellinen ostoshel...mi. Meillä meni aikaa reilut pari tuntia, emmekä ehtineet kiertää kuin parikymmentä liikettä. Sitten oli pakko luovuttaa.

Shopping planin mukaan ohjelmassa oli seuraavaksi lounas, jonka työkaverit halusivat tarjota meille. Paikka oli aika erikoinen, koska se oli rakennettu hiukan sivummalle, rakennukset olivat kuin tuhannen ja yhden yön saduista ja portti oli kamelin mallinen. Onneksi ruoka oli kiinalaista, älyttömän hyvää ja sitä oli taas kerran enemmän kuin riittävästi. Lisäksi tarjolla oli erinomaista mustaa olutta, joka maistui lounaan kanssa. Ruokailun jälkeen kaverit kertoivat, että tuota olutta voi myös ostaa mukaan. Ennenkuin olin ehtinyt kunnolla sanomaan ostavani muutaman pullon, niin kaverit lykkäsivät jo tarjoilijalle rahat kouraan ja kantoivat laatikkoa autoa kohti. Tosi reilua. Tässä vaiheessa tosin luulin vielä, että he ottavat itselleen osan niistä. Mutta olin taas väärässä...

Seuraava kohde ruokailun jälkeen oli buddhalainen temppelialue, joka on kaupungin pohjoispuolella olevan suuren järven takana. Mukavan rauhallinen ja erilainen paikka. Järveltä kävi viilentävä tuulenvire, vatsa oli täynnä hyvää ruokaa ja lisäksi oli mukavaa seuraa. Elämä on joskus aika ihanaa.

Aito kiinalainen pönötyskuva

Tällä alueella ei ollut mitään suurta väentungosta, vaan saimme kierrellä ja katsella kaikessa rauhassa. Ensin ihailimme kultakaloja ja Sanni sai syöttää niille pussillisen ruokaa. Aika ahnaita veijareita, mutteivät sentää syöneet toisiaan.

Kultaisia kaloja

Järven rannalla oli suuri torni, joka oli restauroitavana. Kävelimme sisään ja siellä odotti melkoinen yllätys. Keskellä tornia oli 26 metriä korkea pronssipatsas ja sen valamiseen oli käytetty 88 tonnia pronssia. Aika vaikuttava ilmestys sekä lattialta, että kolmannesta kerroksesta katsottuna.

Goddess of Mercy itse

Alueella oli monta erilaista temppelirakennusta ja kaikista löytyi erilaisia jumalia ja muita ihmeellisiä hemmoja. Jossain oli terveyden ja toisessa hyvän urakehityksen jumala. Että tällaista tällä kertaa. Onhan siinä tietysti sopivasti kontrastia yhdelle päivälle, kun käy ensin shoppailun mekassa ja sitten buddhalaisessa temppelissä. Siitä sitten suunnattiin taas kotiin ostoskassien ja sekä olutlaatikon kera.

Hymyilyttää helteestä huolimatta

Pienen arpomisen jälkeen lähdimme viime viikon maanantaina Shanghaihin, mutta tälläkään kertaa ihan kaikki ei mennyt kuin elokuvissa... Suuntasimme ennen aamukymmentä ostamaan junalippuja läheiseen pieneen kauppakeskukseen, josta lippuja kuulemma saa. Tarkoituksemme oli nimittäin lähteä noin puoli yhdentoista junalla liikkeelle. Kävelimme helteessä hikoillen paikalle todetaksemme, että sieltä saa lippuja... iltapäivällä kello kahden jälkeen. Onneksi t-paita oli jo hiestä läpimärkä, joten oli turha enää hermoilla. Kadulle vaan, taksi alle ja juna-asemaa kohti. S.I.P:n asema on onneksi pieni eikä lipputoimistossakaan ollut ruuhkaa. No lipunmyyjä ei tietenkään puhunut englantia, mutta ymmmärsimme pian, ettei sellaista junaa kuljekaan, johon olimme menossa. Onneksi osasimme solkata sen verran kiinankieltä, että saimme ostettua liput seuraavaan junaan sekä paluuliput seuraavalle päivälle. Sitten vaan odottelemaan seuraavaa junaa, joka lähti vajaan tunnin kuluttua.

Junamatkailu on täällä kohtuullisen halpaa, sillä edestakainen matka vajaan sadan kilometrin päässä olevaan Shanghaihin maksaa alle 12 euroa. Mutta eihän se voi enempää maksaa, koska matka kestääkin vain 20 minuuttia. Parhaimmillaan junan nopeus oli 299 km/tunnissa.

Shanghain päässä lähdimme seikkailemaan metrolla ja sekin onnistui kivuttomasti, kun löysimme ensin päärautatieasemalta oikean sisäänmenoportin. Kaupungissa on kymmenkunta metrolinjaa, joten liikkuminen on helppoa. Jos vaan tietää mihin on menossa. Suuntasimme Nanjing Roadin kävelykadulle, koska olin varannut meille hotellin aivan kadun läheltä. Tai niin minä olin ollut katsovinani nettisivuilta. Hotellia ei kuitenkaan meinannut löytyä ihan heti. Kännykän navigaattori väitti meidän olevan oikealla kadulla, mutta tajusimme, että se näyttää ihan omiaan. Ehkä noin 40 asteen lämpötila sai puhelimen sekoilemaan, koska se vilkutti välillä kameran kuvaa ja kuumeni kädessäni niin, että päätin sammuttaa sen kokonaan. Retkueemme tunnelmakaan ei ollut enää kovin hilpeä, koska hiki valui, janotti kuin Aitoon kirkastusjuhlilla ja nälkäkin alkoi vaivaamaan. Hetken hortoilun jälkeen löysimme yhden hotellin, josta kävimme pyytämässä kaupungin kartan ja saimme lisäksi neuvoja mistä löytää oikea katu. Se olikin vain parin korttelin verran sivussa ja löytyi jonkin ajan kuluttua.

Mutta kuten ostostv:ssä; eikä tässä vielä kaikki. Varaamani hotelli oli hakupalvelun mukaan neljän tähden hotelli. Ei se nyt pahalta näyttänyt sisään astuessamme, muttei se näyttänyt neljän tähden paikalta edes kiinalaisten mittareiden mukaan. Mutta olin maksanut etukäteen, joten kirjauduimme sisään. Päästyämme huoneeseen tajusimme, että huoneessa on vain kaksi sänkyä vaikka olin varannut huoneen kolmelle aikuiselle. Siispä kamat kantoon ja takaisin alas, koska tähän huoneeseen ei olisi edes mahtunut lisäsänkyä. Hetkisen ihmettelyn jälkeen respassakin tajuttiin, että varaus on tosiaan kolmelle hengelle. Eikä siihen tarvittu kuin 5 kiinalaista tiskin takana. Huoneemme vaihdettiin toiseen ja lisäsänky luvattiin toimittaa välittömästi, kuten myös tapahtui. Lähtiessämme huoneestamme ruokapaikkaa etsimään huomasin, että olimme saaneet vain kaksi aamiaiskuponkia. No korjataanpa virhe samalla, kun kuljemme respan ohi. Tai sitten ei... Pienen väittelyn ja ihmettelyn jälkeen meidän oli pakko hyväksyä, ettei kolmen hengen huoneemme hintaan kuulu kuin kaksi aamiaista. Kolmannen saa toki ostaa lisähintaan aamulla. Aika mielenkiintoista, varsinkin kun en löytänyt varausehdoista mitään mainintaa asiasta. Mutta ehkä Kiinassa kolme henkeä nukkuu kahdessa vuoteessa ja yksi heistä ei syö aamiaista. Tämä hotelli ei ole ensi kerralla majoituspaikkamme, kun suuntaamme Shanghain maisemiin.

Pakollinen pilvenpiirtäjäkuva Bundin rannasta

Onneksi reissumme jatkui tästä positiivisemmissa tunnelmissa ja 40 asteesta huolimatta kiertelimme ympäri kaupunkia. Vahvan keittoruokailun jälkeen suuntasimme Bundin rantaan, sieltä turistibussikierrokselle ja sitten kävelykadulle ihmettelemään. Illalla löytyi tuttu sushi express ja tuhdin ruokailun päivä alkoikin olla pulkassa.

Kävelykatu Nanjing Road

Seuraavana aamuna lähdimme kävellen kohti vanhan kaupungin temppelialuetta, jossa on monenlaista turistirysää. Muutaman tunnin aikana tutustuimme temppeliin ja kiertelimme kauppakujia. Kiinalaiset pääsivät taas yllättämään meidät, tai tällä kertaa Sannin. Kävellessämme törmäsimme seurueeseen, joka oli kuvaamassa. He alkoivat huitomaan ja häsäämään, koska halusivat välttämättä Sannin mukaan valokuviinsa. Niitä sitten otettiinkin ryhmässä ja erikseen hetken aikaa. Lämpö vei meistä ehkä parhaan terän, kun vaeltelimme ympäriinsä. Kävimme haukkaamassa hiukan välipalaa aidossa kiinalaisessa mäkkärissä, ja pian alkoikin olla aika suunnata metrolla kohti rautatieasemaa.

Special guest star and Chinese (otos 1)

Tee oli liian kallista täälläkin...

Meitä ei sentään shanghaijattu tällä reissulla, mutta sitäkin tapahtuu ihan oikeasti. Olen kuullut tositarinoita luotettavalta lähteeltä...

Juna jyskyttää, mutta tämä ei

Pari viikkoa siis hujahti ja Sanni on jo onnellisesti takaisin Suomessa. Me yritämme toipua urakasta ja nautimme täällä hikisestä vajaan neljänkympin lämmöstä, jota jatkuu kuulemma ainakin heinäkuun ajan.