Aika rientää ja tekemistä on ollut viime aikoina niin paljon, etten ole ehtinyt päivittämään tapahtumia tänne blogiin. Tässä iässä osa asioista saattaa jopa unohtua, ellei niitä kirjoita heti muistiin... Täytyy yrittää hiukan parantaa kirjoittamisen tahtia, eikä noita tapahtumiakaan taida onneksi olla lähiviikkoina ihan yhtä paljon kuin edellisen kuukauden aikana. Tai mistä sen tietää, kun tilanteet muuttuvat täällä yleensä niin äkkiä.

Minna pääsi joku viikko sitten osallistumaan yhden järjestön järkkäämälle taiji-tunnille. Sama järjestö oli järjestänyt aiemmin myös viinimaistajaiset, joille yllättäen osallistuimme. Taiji-tunnilla oli useita kiinalaisia naisia ohjaamassa valkonaamoja. Mallia näytettiin kuulemma oikein kädestä pitäen ja tomerasti ohjaten, eikä armoa annettu. Muutamia taiji-ryhmiä näkyy iltaisin esimerkiksi Central Parkissa, mutta pitäisi hallita hiukan alkeita ennenkuin uskaltaisi mennä mukaan joukkoon. Ehkäpä vielä jonain päivänä kokeillaan.

033_copy-normal.jpg

Taijin taitajia (vanhoja ja nykyisiä)

Hankimme syyskuun puolivälissä vihdoin omat polkupyörät pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen. Ne löytyivät Auchanin alakerrassa olevasta Decathlonen urheiluliikkeestä. Pyörien kasaus ajokuntoon, mittareiden asennus ja muu säätö onnistui myyjäpojilta reippaaseen tahtiin, vaikka kaveri vaihtui lennossa ainakin kolmeen kertaan  homman aikana. Tuollaisen taitettavan pyörän hinta oli noin 200 euroa ja kaupan päälle sai jotain pieniä lisävarusteita. Kassatyttö olisi tosin rahastanut minulta vain yhden pyörän hinnan, mutta reiluna miehenä maksoin kahdesta. Olisihan asia tietysti paljastunut liikkeestä ulos lähtiessä, kun olisimme taluttaneet kaksi pyörää kassan ohi...

 DSC03376-normal.jpg

Nyt kelpaa pyöräillä

Muuten tuo kyseinen viikonloppu, jona hankimme polkupyörät, menikin hiukan epäurheilijamaisesti. Perjantaina olimme Suomesta vierailulla olleiden työkavereideni kanssa syömässä ja iltaa istumassa. Aika vierähtikin siinä niin nopeasti, että olimme Minnan kanssa kotona joskus yhden jälkeen yöllä. Olimme sopineet jo aiemmin muutamien kavereiden kanssa menevämme ulos lauantai-iltana. Pitkän kaavan mukaisen ruokailun jälkeen suunnistimme porukalla jälleen baariin. Joku ajoi pyörällä oikein baariin sisälle asti, mutta se ei näyttänyt aiheuttavan mitään suurempia toimenpiteitä henkilökunnana suunnalta. Onnistuimme tällä kertaa lähtemään kotiin hyvissä ajoin ja kävelimme rantaa pitkin ihastellen ympärillä näkyvää iltavalaistusta.

DSC02690-normal.jpg

Lauantaina olimme  syömässä ja mukana myös tarmokas vierailija kotimaasta

DSC02735-normal.jpg

Jinji Laken rantamaisemia iltavalaistuksessa

Sovimme lähtevämme yhden kaverin kanssa pyörälenkille sunnuntaina aamupäivällä. Tulihan siinä sentään pyöräiltyä reilu puolen tunnin lenkki, eli melkein Jinji Laken ympäri. Bay Siden puolella meille tuli yllättäen mieleen, että siellähän on sunnuntaisin kahdeltatoista alkaen tarjolla brunssi kohtuuhintaan yhdessä italialaisessa ravintolassa. Lisäksi siellä saa yhden kuohuviinilasin ostettuaan "free flown", eli kuohuviiniä kaadetaan lasiin aina kun se tyhjenee... Siinähän se aurinkoinen ja ihanan lämmin sunnuntai-iltapäivä sitten kuluikin free flown merkeissä, kunnes brunssi päättyi kello neljältä. Sen jälkeen nautimme vielä kunnon kahvit kaverimme luona, kun joukkoomme liittyi lisää suomalaisia. Iltahämärissä ajelimme sitten pyörillämme kotiin ja rankka, mutta mukava viikonloppu alkoi olla pulkassa.

DSC02768-normal.jpg

Kulttuurikeskus iltavalaistuksessa

Seuraavalla viikolla olikin sitten vuorossa Mid-Autumn Festival holidays. Kiinalaiset elävät elämäänsä kuukalenterin mukaan ja kyseinen juhla osuu aina täysikuun aikoihin. Tämä juhla on kiinalaisille tärkeä perhejuhla ja se vietetään perheen kesken. Silloin tarjoillaan ja annetaan lahjaksi "moon cake"-leivonnaisia, jotka on pakattu todella upeisiin, koristeellisiin laatikoihin. Kakkuset sinällään eivät ole kokemusteni mukaan kovin ihmeellisen makuisia. Juhlan vuoksi torstai, perjantai ja lauantai olivat vapaapäivä, mutta sunnuntaina oli työpäivä ja meillä oli tiedossa taas jotain pientä ohjelmaa...

Minna (eli siis me...) oli lupautunut auttamaan tarjoilussa, kun muutamat hänen naisystävänsä avasivat torstaina yhteisen liiketilan tähän lähistölle. Minä pääsin siis mukaan kaatelemaan kuohuviiniä, mutta tällä kertaa vain laseihin (harmi). Tarjolla oli toki monenlaista hyvää syötävää ja tapasihan siellä samalla mukavia ihmisiä, kun monet aviomiehet olivat "päässeet" mukaan tapahtumaan. Väkeä taisi käydä hiukan alle sata henkeä sen neljän tunnin aikana, kun olimme paikalla, joten sutinaa riitti.

DSC02886-normal.jpg

Grand opening sai ihmiset liikkeelle

Avajaisten jälkeen oli ilta aikaa toipua, sillä lähdimme heti perjantaiaamuna mukaan EAS:n järjestämälle tutustumismatkalle Xuzhoun kaupunkiin. Ensin bussilla Suzhoun rautatieasemalle ja sieltä parin tunnin junamatka pohjoista kohti. Siinä parissa tunnissa päästäänkin täällä jo reilun viidensadan kilometrin päähän, koska junakyyti on hiukan rivakampaa kuin pendoliinolla. Junan nopeus oli parhaimmillaan 305 km/h.

Xuzhoun kaupungilla on pitkä historia, lähtien aina Han-dynastian ajoilta. Olikohan se muistaakseni joskus 200-luvun alussa... Kuulimme kyllä historiasta erittäin tarkan ja monipuolisen selvityksen kiinalaiselta oppaaltamme, mutta se ei valitettavasti jäänyt minun päähäni. Kaupungin alueelta on löytynyt kaivauksissa muutamia vanhoja hautakammioita, joista kahdessa vierailimme noiden parin päivän aikana. Tai kuka sen tietää onko nuo luolat kaivettu pari tuhatta vai kymmenen vuotta sitten. Joistain asioista oppaat kyllä mainitsivatkin, että ne ovat vain kopiota alkuperäisestä. Se hommahan tässä maassa kyllä osataan... Ja mitä sillä on oikeastaan väliä, sillä upeita paikkoja ne olivat joka tapuaksessa ja historiaa oli esillä monin eri tavoin. Saimme parin päivän aikana sellaisen kerta-annoksen, että siitä riittää vähäksi aikaa.

DSC02959-normal.jpg

Chu King ja me

Hautakammiot olivat kohtuullsien karuja paikkoja ja niissä olleet arvoesineet oli siirretty erilliseen museoon, jossa vierailimme lauantaina. Näytillä oli kuitenkin terrakottasotilaita ja kaikenlaista muuta hienoa. Terrakottasotilaita on löydetty ainoastaan hallitsijoiden hautakammioista. Ja juuri nämä Xuzhoun terrakottasotilaat ovat kuulemma niitä alkuperäisen ja "oikean" kokoisia. Olihan se uskomattoman vaikuttava näky, kun näitä pikkumiehiä oli rivissä muutamia satoja. Vaikka koko joukko näyttää äkkiä katsottuna samoilta ukkeleilta, niin joukossa oli montaa eri tyyppiä aivan kuten oikeissakin sotajoukoissa. Ja porukan perässä tuli tietysti haavoittuneiden joukko.

DSC02975-normal.jpg

Terrakottasotilaita ja -heppoja

Mutta on se maanviljelijä varmaan kironnut silloin, kun hautakammiot löydettiin peltoja kaivellessa. Siinä meni hyvä riisipelto pilalle heti kerrasta.

Hautakamion jälkeen kävimme pikaisesti ihailemassa kalliomaalauksia, jotka on tehty paikallisen yliopiston "louhinta-opintolinjan" rakennusten läheisyyteen. Nämä eivät olleet mitään esihistoriallisia piirroksia, vaan joltakin taiteilijalta tilattu työ joka on toteutettu joita vuosia sitten. On siinä taitelija saanut heilutella pensseliään hetken aikaa ennenkuin tämä taideteos on valmistunut.

DSC03045-normal.jpg

 Uuden ajan kalliomaalauksia

DSC03055-normal.jpg

Miehellä pitää olla aina kunnon työkalut

Seuraava kohteemme oli hiukan erilainen akvaario. Järvestä oli ensin kuivatettu osa, tehty sinne muutaman sadan metrin pituinen lasireunainen käytävä ja sitten laskettu taas vesi takaisin. Kultakaloja parveili lasiseinien lähellä ja tuntuihan se kummalliselta kävellä järvessä pää lähes vedenpinnan tasossa. Ihan mukava idea Suomessakin hyödynnettäväksi, mutta talviaika saattaisi aiheuttaa pieniä ongelmia.

DSC03063-normal.jpg

Kävelyä järven halki

Sitten suunnistimme kaupungin keskustaa kohti ja nautimme maukkaan kiinalaisen illallisen ravintolassa. Ruokailun jälkeen kävelimme läheisen kulttuurikeskuksen alueelle, jossa oli menossa perjantai-illan yleinen jumppahetki. Musiikki kaikui ja aukiolla oli vauhdissa monia erilaisia tanssiryhmiä. Oli perinteisempää kiinalaista tanssia, mutta selvästi suurin ryhmä tanssi aerobicin tyyppistä tanssia. Tuossa porukassa oli varmaan toistasataa henkeä ja ikähaitari ulottui viiden vanhasta seitsemänkymppiseen. Suomessa ei taatusti näe tällaista missään. Laitoin tuonne videokansioon yhden pätkän, josta saa ehkä pienen käsityksen siitä millainen meno paikalla oli. Sitä oli mahtava katsella. Erityinen yleisön suosikki oli noin viisivuotias tyttö, joka oli selvästi harrastanut tätä jo pitkään. Niin helposti hän pysyi mukana rytmissä ja vaikeissakin liikkeissä. Uskomatonta.

DSC03101-normal.jpg

Mopot parkkiin ja jatsaamaan

Aukion reunoilla oli myös kaikenlaista muuta toimintaa, kortinpeluusta monenlaiseen taiteiluun. Kuten olen monesti aiemminkin todennut, kiinalaiset ovat todella sosiaalisia ihmisiä ja kokoontuvat iltaisin viettämään aikaa yhdessä.

DSC03105-normal.jpg

Uudempaa iltajumppaa kiinalaisittain

DSC03111-normal.jpg

Ikähaitarin nuorempaa päätä (yleisön suosikki)

Ilta oli tässä vaiheessa jo niin pitkällä, että meidän piti lähteä kohti hotelliamme. Oppaamme paljasti tässä vaiheessa yhden matkamme yllätyksistä. Pääsimme majoittumaan hienoon viiden tähden hotelliin, ennalta ilmoitetun hotellin sijaan. Olihan se hieno hotelli, mutta sijaitsi puolen tunnin matkan päässä kaupungin keskustasta keskellä ei-mitään. Emme siis lähteneet iltakaljalle lobbya pidemmälle... Ehkä ihan hyväkin asia, koska aamulla oli tarkoitus lähteä jatkamaan matkaa jo puoli yhdeksän aikoihin. Ja olihan aamupala tosi mahtava, koska valikoimaa oli enemmän kuin tarpeeksi.

DSC03125-normal.jpg

5 S:n majatalossa oli tilaa

Aamulla karavaani lähti uudelleen liikkeelle ja suuntasimme ensin toiseen hautakammioon ja sen vieressä olevaan näyttelyalueeseen. Alueella oli myös mukava puistoalue, jonne oli koottu monenlaista taidetta. Näyttely oli kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen, koska siellä oli esillä paljon muutakin kuin pelkästään jotain maasta kaivettuja arvoesineitä. Siellä oli esillä vanhoja vaatteita, valokuvia sekä veistoksia ja maalauksia.

DSC07553-normal.jpg

Tämä porukka ei kuulunut meidän seurueeseemme

DSC07606-normal.jpg

Huomaa nappulakengät oikeassa reunassa

Kohtuullisen pitkä kierroksen jälkeen oli taas aika nauttia lounasta. Meidän piti päästä seuraamaan kiinalaista hääjuhlaa ruokailun yhteydessä, mutta se ei sitten lopulta onnistunutkaan. Mutta en minäkään haluaisi mitään turistiporukkaa ihmettelemään ja valokuvaamaan omiin häihini... Nautimme siis pelkän lounaan ilman sirkushuveja.

DSC03284-normal.jpg

Ruokailu pyöreän pöydän ääressä kiinalaiseen tapaan

Tässä välissä pääsimme pienelle kävelylenkille kaupungille. Kuljimme kävelykatua pitkin ja pääsimme tutustumaan matkalla myös yhteen noin 300 vuotta vanhaan taloon, jota on restauroitu pikkuhiljaa kuntoon. Taas kerran voi vain ihmetellä niitä tuhansia yksityiskohtia näissä vanhoissa rakennuksissa.

DSC03286-normal.jpg

Senior citizen saa käyttää tällaista ajokkia

DSC07634-normal.jpg

Emme syöneet tässä paikassa

DSC03309-normal.jpg

Sähkökytkennät on tehty paikallisen normin mukaisesti

 

DSC03337-normal.jpg

Kiinalaista aseistusta joidenkin vuosien takaa

Ennen kotimatkaa oli jäljellä vielä yksi museo. Tähän museoon oli koottu hallitsijoiden hautakammioista löydettyjä aarteita. Näytillä oli upeita veistoksia, koruja ja tietenkin jadea, joka tuntuu olevan tällä hetkellä arvossaan täällä Kiinassa. Tuo kuvassa oleva jadepuku puettiin hallitsijan päälle, kun hänet haudattiin.

DSC03342-normal.jpg

Jadepuku

Porukalla alkoi olla virta jo sen verran vähissä, että suurin osa halusi kulkea museossa omaa tahtiaan ilman opastusta. Kiertelimme noin tunnin verran, mutta aikaa olisi voinut kulua tässä paikassa huomattavasti enemmänkin, jos olisi vaan jaksanut kiertää...

DSC03346_copy-normal.jpg

Jadekoruja löytyy monessa muodossa

Tiivis kiertomatka alkoi olla päätöksessään ja oli aika siirtyä rautatieasemalla odottamaan junaa. Tässä vaiheessa tuli oppaan seuraava yllätys. Koska oli juhlapyhä ja junat täynnä, emme olleet saaneet paluulippuja Suzhouhun saakka. Mutta ei hätää; matkasimme junalla Wuxiin asti ja sieltä loppumatkan Suzhouhun bussilla. Matkaan ei onneksi kulunut kuin puolisen tuntia enemmän kuin junalla.

DSC03373-normal.jpg

 Muitakin junan odottelijoita Xuzhoun asemalla

Asemalla oli jo taas nälkä ja ainoa vaihtoehto ruokailuun oli tietenkin odotushallin mäkkäri. Ei muuta kuin hamppariateria pussiin ja sitten jonnekin sivukäytävän lattialle istumaan ja nauttimaan amerikanherkkua. Asemalla kun oli sen verran muitakin matkalaisia, ettei istumapaikkoja ollut missään. Loppumatka sujui mukavasti, ja porukka alkoi olla bussissa jo sen verran hysteerisen väsähtänyttä, että hauskaa riitti. Olimme Suzhoussa yhdeksän maissa illalla, ja seuraavana aamuna (sunnuntaina) odotti taas työpäivä.

Kun elämä oli niin mukavan rauhallista..., niin samaan kasaan osui heti seuraavakin tapahtuma. Saimme nimittäin kutsun Suzhoun kaupungin itsenäisyyspäivän vastaanotolle maanantai-illaksi. Suuri kiitos siitä hyvälle ystävällemme!

DSC03374-normal.jpg

Kutsukirje itsenäisyyspäivän vastaanotolle

Juhliin piti tietysti pukeutua siististi, ja minähän en ollut ottanut yhtään pukua tai suoria housuja mukaani tänne Kiinaan... Yksi puvuntakki minulla sentään on mukana. Minnalla menikin sitten maanantaipäivä minulle housuja ja kauluspaitaa metsästäen. Mutta täytyy sanoa, että vaatteet istuivat päälleni kuin nakutettu, kun vedin ne kiireessä ylleni töistä tullessa.

Juhlat olivat ihan mielenkiintoiset. Alkupuheet olivat onneksi lyhyitä ja sen jälkeen oli vuorossa muutamia hyviä musiikkiesityksiä (yksi esitys löytyy videokansiosta). Tarjoilu oli todella monipuolista, sillä tyrkyllä oli selvästi vaihtoehtoja niillekin, jotka eivät pidä kiinalaisesta ruoasta. Kaikki ruoat ja varsinkin ne jälkiruoat... olivat todella hyviä. Kiinalaisissa juhlissa on vaan se kiinnostava piirre, että kiinalaiset lähtevät kotiin sen jälkeen, kun ruoka on syöty. Mitä siinä enää jäädä odottelemaan, kun kerran juhlien kohokohta on jo ohi.

DSC07657-normal.jpg

Puheiden jälkeen ohjelmassa oli musiikkia

Juhlat olivat alkaneet kuudelta ja olivat ohi jo kahdeksan aikaan. Saimme kyydin kaupungin keskustaan ja hyppäsimme saman tien viereemme ilmestyneeseen taksiin. Ajelimme tyytyväisinä kotia kohti taas yhtä hienoa kokemusta rikkaampina. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Vai miten se laulu menikään.

Me löysimme muuten jossain vaiheessa uuden kiinankielenopettajankin. Nyt on jatkettu taas opiskelua muutaman viikon verran uusin voimin. Opettajamme Katrina on vähän reilu kaksikymppinen opiskelija ja osaa englantia huomattavasti paremmin kuin aiempi opettaja. Mukava ja välitön tyttö, joka neuvotteli heti ensimmäisellä tapaamisellamme itselleen palkankorotuksen. Nyt maksamme lähes 10 euroa tunnin opetuksesta, on se hurjaa. Olemme Katrinan neuvosta myös opetelleet käyttämään WeChat-ohjelmaa, joka on samantyyppinen kuin WhatsApp. WeChat on tosi suosittu kiinalaisten keskuudessa ja ehkä hiukan kehittyneempi ominaisuuksiltaan kuin WhatsApp. Kyllä viestintä toimii nyt!

Siinä oli taas pieni pala tapahtumia meidän elämästämme täällä Kiinanmaalla. Yritän kirjoitella lähipäivinä tänne lomaviikostamme. Kiinassa oli toissaviikolla National Golden Week holiday, eli itsenäisyyttä juhlitaan täällä oikein pitkän kaavan mukaan. Me puolestaan käytimme tuon viikon rantaloman merkeissä.