Sateisen viikon jälkeen oli ihan mukava ulkoilla, vaikka lauantaina tosin tihkui vielä hiukan vettä. Ensin metrolla lähelle keskustaa ja sitten ihmettelemään elämän menoa. Kuljimme lauantaina Pingjiangin alueella, jossa on säilytetty satoja vuosia vanhoja rakennuksia ja muutenkin tunnelma on toisenlainen kuin muualla keskustassa. Taloihin on sijoittunut taiteilijoita, ravintoloita ja tottakai myös kauppoja. Täälläkin oli (yllättäen...) todella paljon ihmisiä liikkeellä, muttei ollut sentään mitään ruuhkaa.
Tässä opetettiin kiinalaista kirjoitusta
Oli mielenkiintoista seurata taiteilijoita työssään ja taas kerran pitää ihailla kiinalaisten käsien taitoja. Varsinkin monet puutyöt ovat todella pikkutarkkoja ja vaativat tekijältään aikaa ja keskittymistä. Eiköhän täältä jotain puunkappaleita tartu meidänkin mukaamme.
Taiteilija ja sivellin
Kiinalaisten tauluissa ja maalauksissa on jotain kiehtovaa, joka on kestänyt kautta aikojen. Yksinkertaista ja kaunista taidetta.
Kadulta löytyy monenlaista herkkua
Tällä alueella kadut ovat niin kapeita, ettei tänne pääse autolla. Ehkä juuri sen vuoksi paikka tuntui niin erilaiselta. Vain parin korttelin päässä normaalista kiireestä voi nauttia pienen hetken menneen ajan tunnelmasta.
Täällä aika on pysähtynyt, ainakin hetkeksi
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja mittari lähenteli päivällä jo kolmeakymmentä. Otimme taas suunnan metrolle ja ajelimme muutaman pysäkinvälin keskustan toiselle puolelle. Sieltä löytyi Suzhou Canal Park, kun ensin haahuilimme aikamme yhdellä asuinalueella etsien porttia aidan takana näkyvään puistoon, turhaan. Ei muuta kuin kävelemään takaisin ja kiertämään toista kilometriä ennenkuin löysimme puiston portille. Ihan kaunis ja rauhallinen paikka. Ei mikään huippu, mutta tulihan nähtyä.
Autolla vesille
Puiston toisella laidalla huomasimme muutaman pikkupojan äitiensä kanssa ja ihmettelimme heidän touhujaan. Vasta kun kävelimme lähemmäksi huomasimme, että he repivät jotain kellertäviä hedelmiä puista ja hyvää näytti olevan. Puissa oli myös pari miestä heittelemässä hedelmiä alas. Meiltä nämä herkut jäivät maistamatta, kun lähdimme jatkamaan matkaa.
Hyvää näytti olevan
Poistuessamme puistosta kävelimme låpi asuinalueen, joka näytti olevan peruskorjauksen alla. Tämä alue ei tainnut muutenkaan olla mikään varsinainen ulkomaalaisten turistirysä, sillä rakennusmiesten ja luutamummojen työt pysähtyivät kokonaan, kun kävelimme katua pitkin. Olihan taas hiukan erilaista Suzhouta kuin täällä SIP:in alueella. Kävimme paikallisessa Siwassa hakemassa juomaa ja ostimme hedelmäkauppiaalta muutaman banaanin. Hintaneuvottelutkin hoidimme selvällä kiinankielellä, sen takiahan sitä on opiskeltu. Mutta tinkimään ei sentään alettu.
Katunäkymää
Rakennusfirman konekantaan ei ole satsattu tänä vuonna
Suzhou, Kiinan Venetsia
Taas oli aika loikata metroon ja ajelimme lähemmäs keskustaa etsimään ruokapaikkaa. Viikonloput ovat täällä kauppiaiden juhla-aikaa, koska silloin ihmisillä on aikaa pääharrastukseensa, eli shoppailuun. Joten kaupungin kauppakaduilla on melkoinen meno lauantaisin ja sunnuntaisin. Myyjät huutavat ja taputtavat kauppojen ovilla, jotta saisivat herätettyä ohikulkevien asiakkaiden huomion. Älämölö on siis kohtuullinen, kun liikkeellä on muutamia tuhansia ihmisiä ja lähes joka luukusta raikuu reipas musiikki yrittäen peittää alleen kaiken muun.
Osteleen...
Pian ruokailun jälkeen suuntasimme kotia kohti. Päivä lähes pulkassa ja jalat tuntuvat olevan jonkun muun... Illalla ei tarvitse varmaankaan odotella nukkumattia.
Saippuakuplat ovat ihmeellsiä täälläkin
Kommentit