Viimeinen viikko on ollut hiiukan kiireinen, joten kirjoittelu on jäänyt vähiin. Yritän parantaa tahtia tällä viikolla ja kirjoitan lähipäivinä tarinan viime viikonlopun mielenkiintoisesta maaseutumatkailustamme.

Kinankielen opettajamme Nancy peruutti viime viikon maanantaina tuntimme, joten meillä oli yllättäen "vapaailta". Päätimme lähteä katsomaan kiinalaista performanssia Kymppikadun lähellä sijaitsevaan puutarhaan nimeltään Master of the Nets. Siellä esitetään joka ilta kooste vanhaa kiinalaista näyttämötaidetta, sisältäen lyhyet pätkät näytelmää, tanssia, oopperaa, laulua ja monenlaista soittoa. Kielitaitomme ei ihan vielä riittänyt näyttelijöiden ja laulajien sanoman ymmärtämiseen, mutta esitykset olivat silti oikein mielenkiintoisia.

Herra Kissa ja mustapartainen mies näyttelivät itseään

Tämä oli oiva tilaisuus nähdä seitsemän erilaista esitystä. Jokaisen esityksen kesto oli ainoastaan 5-10 minuuttia, joten sen ajan jaksoi katsella ja kuunnella tarkkaavaisesti (paitsi kiinalaiset...). Kiinalaisilla oli jo minuutin kuluttua kiire seuraavaan esitykseen, koska kännykkäkuvat oli otettu siinä vaiheessa. Yhdessä huoneessa näytti olevan kuvauskielto, mutta se ei näyttänyt haittaavan tahtia lainkaan. Joten minäkin kuvasin.

Vanhoja kiinalaisia soittimia ja nuoria kiinalaisia tyttöjä

Tapahtumaa ohjasi paikallinen opas, joka kertoili hiukan puutarhan ja performanssien historiaa ennen jokaista esitystä. Hän puhui yllättävän hyvää englantia ja huolehti, että myös me ymmärsimme mitä oli tapahtumassa. Ja että pysyimme porukan mukana sokkeloisessa puutarhassa...

Huilisti ei huilannut

Perinteistä kiinalaista tanssia

Esitykset oli sijoiteltu eri puolille puutarhaa, joten sekin toi oman mielenkiintonsa asiaan.Puutarha näytti todella upealta iItavalaistuksessa ja oli vanhoine rakennuksineen muutenkin näkemisen arvoinen.

Puutarha iltavalaistuksessa

Kiinalainen ooppera mallia Romeo ja Juulia

Näppäily oli oikein mukavan kuuloista ja rauhoittavaa

Osa triosta

Laulua korkealta, muttei onneksi kovaa...

Viimeinen esitys oli tietysti sijoitettu puutarhan kahvila/matkamuistomyymälään, jotta kaupallinenkin näkökohta tuli huomioitua. Siellä oli paljon tauluja, kuten esimerkiksi oikein hienoja silkille tehtyjä maalauksia, mutta tällä kertaa emme ostaneet mitään.

Esitysten jälkeen huomasimme, että paikallinen joukkoliikenne ei pelaa kovin hyvin iltaisin kahdeksan jälkeen. Odottelimme aikamme bussipysäkillä, kunnes tulimme siihen tulokseen, että otetaan taksi. Saimme aika nopeasti taksin ja suuntasimme kotia kohti. Jossain vaiheessa huomasimme, että taksamittari ei ollut päällä. No, eipä huolta, taksikuski oli sen verran heiveröisen näköinen kaveri. Ilmeisesti hän ei ollut oikein hyvin kartalla, koska meinasi ensin jättää meidät väärään paikkaan. Onneksi tiesimme itse missä olimme menossa, joten ei muuta kuin eteenpäin. Pääsimme lopulta asuinalueemme portille ja kas kummaa; kuski hymyilee meille ja osoittelee hämmästyneenä pimeää taksamittariaan. Kaveri pyysi matkasta kaksikymmentä juania, joka oli neljä juania enemmän kuin olimme maksaneet menomatkalla täysin samasta reissusta. Emme jaksaneet alkaa väittelemään kuskin kanssa huiman neljän juanin takia (0,50 euroa). Ehkä me kestämme sen tappion.