Talvi on alkanut taittua täälläkin päin maailmaa. Viime viikot ovat olleet sateisempia kuin yleensä, mutta ensi viikolla pitäisi olla jo luvassa parempaa. Ennuste lupailee tänne vajaan parinkymmenen lämpötiloja. Katsotaan miten ne toteutuvat käytännössä.

Nyt onkin ihan hyvä aika kirjoitella joulusta, siis tuosta menneestä. Poikamme Otto tuli tyttöystävänsä Annin kanssa tänne muutamaksi viikoksi ja olimme miettineet matkaa jonnekin lämpimään. Muutamat ystävämme suosittelivat Sanyaa, joka sijaitsee Haynanin saarella ja on Kiinan eteläisimpiä paikkoja. Se on suurinpiirtein samalla korkeudella kuin esimerkiksi Vietnam ja lämpötila on lähes läpi koko vuoden yli kahdenkymmenen asteen. Ei siis yhtään huono vaihtoehto lomailuun. Edestakaiset lennot maksoivat Shanghaista reilut 200 euroa per nokka, joten hintakaan ei päätä huimannut. Otin muutaman kesälomapäivä joulunpyhien lisäksi, joten ehdimme lomailemaan Minnan kanssa melkein viikon verran. Otto ja Anni jäivät nauttimaan lämmöstä vielä toiseksi viikoksi meidän lähdettyämme.  

Sanyan rantakatua

Sanya on sinänsä melkein kuin mikä tahansa muukin kiinalainen kaupunki. Matkailu on tottakai kaupungille erittäin tärkeä asia, joten hotelleja ja resortteja riittää laidasta laitaan. Sanya on kuulemma Kiinan Hawaiji ja kiinalaisten suosituin rantalomakohde. En ole käynyt vielä Hawaijilla, mutta epäilen sen vievän kuitenkin voiton tästä paikasta. Mutta kyllä Sanyakin on tutustumisen arvoinen paikka. Joulun aika ei ole onneksi mikään sesonki täällä, ja venäläiset turistitkin saapuivat vasta meidän lomamme jälkipuolella uudenvuoden lähestyessä. Paikka on kuulemma todella suosittu venäläisten keskuudessa ja sen huomasi siitäkin, että osa ravintoiden kylteistä oli venäjäksi. Hintataso on kohtuullinen ja lentomatka melko lyhyt.

Suurin osa turisteista viettää aikaansa kaupungin ulkopuolella olevilla resorteilla, joissa on uima-altaat ja muut herkut. Me otimme hotellihuoneen kaupungin keskustasta, mutta oli siinäkin hotellissa toki uima-allas. Altaan vesi oli tosin niin ... kylmää, ettemme uineet siellä kertaakaan. Sää oli kyllä suhteellisen aurinkoinen ja lämmin koko loman ajan, muttei kuitenkaan mitään hellettä. Käytimme siis suurimman osan ajasta ulkoillen ja kaupunkiin tutustuen.

Paattia on monenlaista

Yhtenä päivänä päätimme lähteä käymään keskustan lähellä olevalla kukkulalla, joka oli jonkinlainen nähtävyys. Aluksi oli tarkoitus kävellä rantaan ja mennä lautalla kukkulan lähelle, mutta kuten usein käy, homma ei toimikaan käytännössä... Eli kävelimme kohtuullisen pitkän matkan ja harhailimme hikoillen kartan kanssa todetaksemme, ettei sellaista lauttaa taida siten ollakaan. Alue, jonka läheltä lautan piti kulkea, oli vedetty lähes kokonaan lakoon uusien rakennushankkeiden tieltä. Eipä auttanut muu kuin kävellä takaisinpäin ja ottaa bussi, joka menisi kukkulan suuntaan.

Bussi löytyi ja se meni vielä oikeaan suuntaankin. Sitten ajelimme muutaman kilometrin ja yritimme arvailla millä pysäkillä meidän pitäisi pompata pois kyydistä. Ja yllättys, yllätys, jäimme tietenkin liian myöhään pois bussista. Taas käveltiin ja siinä tuli jo mieleen, että otetaanko sittenkin taksi takaisin keskustaan. Kiinalainen nainen pysähtyi siinä kulkiessamme meidän viereemme moottoripyörällään, jonka kylkeen oli joku tee-se-itse-kiinalainen rakennellut sivuvaunua muistuttavan rakennelman kahdelle. Hän yritti tarjoilla kyytiä, mutta yritimme selittää, etteivät rouvan kulkuneuvon tilat taida ihan riittää koko porukalle. Jatkoimme matkaa ja täti jäi soittelemaan kännykällään. Naureskelimme, että hän soittelee varmaan apujoukkoja paikan päälle. Kävelimme muutaman minuutin eteenpäin, kun meitä vastaan pyyhkäisi toinen moottoripyörä ja ajoi vauhdilla ohitsemme. Hetken kuluttua takaamme lähestyi kaksi moottoripyörää, jotka hiljensivät kohdallemme. Täti oli tosiaan soittanut kaverinsa hätiin ja nyt olisi tilaa riittävästi, joten eihän siinä auttanut mitkään selitykset. Pulitimme muutaman euron per henki ja hyppäsimme kyytiin. Kukkulalle johtava mäki oli paikoitellen sen verran jyrkkä, että tätin pyörä meinasi hyytyä ihan kokonaan. Mutta lopulta pääsimme kukkulan laella olevan puistoalueen portille ja hyppäsimme kiitellen pois kyydistä. Palvelu pelaa ja yritteliäisyyttä riittää.

Matka huipulle saattaa olla hankala

Ostimme portilta liput ja pääsimme loppumatkan ylös sähköisen ajopelin kyydillä. Kävelimme ainoastaan muutaman sata metriä ennen kukkulan lakea. Näköalat olivat upeat joka suuntaan merelle ja kaupungin yli.

Turistit vihdoinkin ylhäällä

Näkymää Sanyan venesatamaan

Kukkulan korkeimmalla kohdalla on oikein kiinalaisen mahtipontinen patsas, johon liittyy vanha kiinalainen tarina, tietenkin. Tarinan mukaan nuorukainen oli huipulla metsästämässä ja näki metsäkauriin. Hän tähtäsi ja oli juuri laukaisemassa asettaan, kun yhtäkkiä kauris muuttuikin nuoreksi kauniiksi neidoksi. Nuorukainen laski jousipyssynsä ja nuoret rakastuivat toisiinsa. Ja yllättäen he elivät yhdessä ja onnellisina elämänsä loppuun saakka. Tarina ei kerro oliko jo siihen aikaan yhden lapsen politiikka käytössä. Mutta patsas on tosi muhkea.

Kohtuullisen jämäkkä patsas (huomaa turistit oikeassa reunassa)

Huipulla ja kukkulan rinteillä kulki myös apinoita. En tiedä oliko tässä otettu mallia vaikkapa Gibraltarilta, vai ovatko apinat oikeasti elelleet näillä kulmilla. Suurin osa apeista oli rauhallisia, mutta yksi nappasi ohikulkevan miehen housunlahkeesta kiinni aika vihaisena. Ilmeisesti kaveri ei ollut ymmärtänyt jättää tippiä.

Törmäsimme sukulaisiin

Keskustan lähellä oli muutamia ruokakatuja, joille ihmiset kokoontuivat iltaisin nauttimaan herkkuja. Seafoodia oli tietenkin tarjolla kohtuullisen paljon, kun tuo meri sattui olemaan ihan vieressä. Muutenkin ruoka oli oikein hyvää ja valinnanvaraa riitti. Näiden katuravintoloiden hintataso on suorastaan uskomaton. Vajaalla kymmenellä eurolla pari ihmistä syö vatsansa (liian) täyteen herkkuja ja vieläpä muutaman oluen kera. 

Illalla kaupungilla

Varsinainen rantaelämä jäi reissun aikana melko vähiin, mutta kävelimme ja istuskelimme useamman kerran keskustan lähellä olevalla rannalla. Siellä oli paljon ihmisiä sekä iltapäivisin myös musiikkia ja tanssia kiinalaiseen tapaan.

Tällä rannalla ei päässyt uimaan

Sanyassa näytti olevan kookospähkinöitä myynnissä jokaisen pikkukaupan edessä. Seurasimme myös yhtenä päivänä rannassa kuinka yrittelijäisyys kukoistaa sopivan tilaisuuden tullen. Pari kaveria käveli rantaan ja hetken kuluttua toinen kiipeili yhtäkkiä läheisen palmun latvaan. Hän irroitti siellä kookospähkinät ja laski ne köydellä alas. Toinen kaveri pisti rannalle kioskin pystyyn ja kauppasi tuoreet pähkinät kohdalle osuville asiakkaille. Hyvältähän se kookosmaito maistui kuumalla ilmalla, mutta eivät tainneet muistaakseni antaa ostoksista mitään kuittia...

Hankintareissu menossa

Nyt sitä saa ja on varmasti tuoretta

Makutestin tulos; jammiii

Hotellihuoneemme parvekkeelta oli mukava näköala merelle. Näkymään kuului myös upea Phoenix-hotelli vai mikä sitten olikaan. Hämärän tullessa hotellin seinät valaistiin todella hienolla led-valoshowlla. Seinille heijastui akvaario uivine kaloineen tai vuorollaan hedelmäpeli ja mustekalat. Sitä oli kiva seurata lämpimässä illassa kylmien juomien ja alakerran sushi-ravintolasta haettujen herkkujen kera. Kuten olemme ystävien kanssa joskus ehkä liiankin positiivisina todenneet; life could be worse.

Iltamaisema hotellin parvekkeelta

Kun kerran oltiin meren äärellä, niin pitihän sinne kunnon uimarannallekin päästä. Otimme yhtenä päivänä taksin alle ja suuntasimme kohti Yalong Bayta. Eihän meillä mitään tarkkaa tietoa ollut rannasta, mutta eiköhän sieltä jotain löytyisi. Rannalle oli matkaa keskustasta reilut parikymmentä kilometriä, ja se sujui nopeasti. Jäimme kyydistä, kun saavuimme paikkaan, jossa näytti olevan kovasti muitakin ihmisiä liikkeellä. Seurasimme ihmisvirtaa ja saavuimme rantaan. Eihän se mikään huippupaikka ollut, mutta vaaleaa hiekkaa, sininen meri ja muutama sata kiinalaista. Ilmeisesti kyseessä oli joku yleinen (=ilmainen) ranta, ja vieläpä kohtuullisen pieni kaistale. Mutta ei hätää, nurkan takaa löytyi suurempi alue. Piti vaan kahlata vedessä rakennuksen nurkan taakse, koska tuolle laajemmelle ranta-alueelle ei pääässyt muuta kautta. Rakennustöistä päätellen siihen olisi tulossa jonkin hotellin ranta. Se oli kuitenkin vielä nyt yleistä aluetta ja kiinalaiset hyödynsivät tilanteen. Oli varjojen ja tuolien vuokraajaa, vesiskootteriajelua, ja tietysti tarjolla myös ruokaa ja juomaa. Ei siis muuta kuin nauttimaan auringosta.  

Rannalla oli muitakin kuin me

Ei mikään Hawaiji, mutta ihan ok

Vuokrasimme varjot sekä tuolit ja asetuimme mukavalle paikkalle nauttimaan ihanasta päivästä. Ostimme tuoretta kalaa ja katkarapuja, ja ne grillattiin meille mukavien mausteiden kera. Mikäs siinä oli istuskellessa syöden meren antimia ja huuhtoa ne alas kylmällä oluella. Rannalla riitti touhua ja sää oli miellyttävä. Uimassakin toki käytiin, mutta vain pikaisesti, sillä veden lämpötila oli nippanappa alle parikymmentä astetta. 

Palvelu pelasi loistavasti

Kävelimme rantaa pitkin toisessa päässä olevalle niemelle. Sen takana olevalla lahdella näytti olevan parkissa muutamia laivaston aluksia. Niemenkärjen takana oli edessä rautalanka-aita, joka oli tosin hiukan kärsinyt. Vartiomies alkoi huutelemaan megafoniin jotakin, kun muutama kiinalainen käveli siihen suuntaan. Me päättelimme, että tässä kohtaa on ihan hyvä kääntyä takaisinpäin ja mennä vaikkapa tilaamaan kylmä olut.

Päivän kääntyessä kohti iltaa väki alkoi vähentyä ja mekin päätimme lähteä takaisin keskustaan. Kävelimme takaisin tuolle rakennuksen nurkalle, josta olimme tulleet tähän isommalle rannalle. Nousuvesi olikin edennyt jo sen verran pitkälle ja aallot voimakkaita, että hommaan piti oikein keskittyä. Meillä oli sentään vielä uikkarit päällä, mutta kaikki tavarat piti nostella mahdollisimman ylös ennenkuin lähdimme kahlaamaan nurkan ympäri toiselle rannalle. Selvisimme kuitenkin kahluusta ilman isompia ongelmia ja pääsimme vaihtamaan kuivat vaatteet päällemme.

Ilta lähenee

Lomapäivät kuluivat leppoisasti ja olihan tämä hiukan erilainen joulu. Ensimmäinen joulu muualla kuin Suomessa ja lisäksi vielä tällaisessa paikassa, jossa joulua ei vietetä. Tuntui hiukan oudolta, mutta ihan mukavastihan se meni.

Tuoretta kalaa tyrkyllä

Kalastuspaatti valmistumassa rannalla

Kuten aina, loma loppu ihan liian aikaisin. Oli aika pakata tavarat ja suunnistaa kohti lentokenttää. Lentomme oli (tietenkin) pari tuntia myöhässä, joten saimme viettää reippaasti aikaa lentokentällä. Lentokenttä ei ollut kovin iso, joten kiertelimme läpi kaikki paikat. Kentällä oli sellainen mielenkiintoinen juttu, että terminaalin odotustiloihin kuului myös aidattu ulkoalue. Olen nähnyt parvekkeita, mutten ole törmännyt missään lentokentällä tällaiseen. Paitsi kerran Neuvostoliitossa, mutta siellä ei ollutkaan kuin pelkästään ulkoalue. Ulkomaalaisille jopa oikein sadekatoksella suojattu. 

Lentokentän "ulkosali"

Kello näytti noin kahta yöllä, kun vihdoin nousimme lentokoneesta Shangain kentällä. Onneksi kuski päästeli reipasta vauhtia ja reilun tunnin kuluttua pääsimme kömpimään omaan sänkyyn. Matkailu avartaa ja joskus se saattaa myös väsyttää.