Ruoka on kiinalaisille todella tärkeä asia ja niin se on meillekin. Sukulaiset ja ystävät tietävät tämän varsin hyvin... Olemme tutustuneet täällä moniin uusiin ja herkullisiin ruokiin sekä raaka-aineisiin. Ruokatoreilta ja kaupoista löytyy aivan mahtavat valikoimat kaikenlaista lihaa, mereneläviä, kasviksia ja hedelmiä, joista on helppo valmistaa mitä vaan hyvää. Ravintoloissa on tottakai helpompi tutustua hiukan erikoisemmista raaka-aineista valmistettuihin ruokiin, koska emme ole aiemmin kokkailleet mitään esimerkiksi sammakoista.

Yksi suomalaisen ja kiinalaisen ruokakulttuurin eroista on se, ettei täällä valmisteta uuniruokaa ja leivonnaisia, kuten Suomessa. Yhtenä syynä on se, ettei kotitalouksissa ole uunia, vaan ruoka valmistetaan kaasuliedellä. Täällä leivotaan paljon höyrytettyjä dumplingeja, joissa on erilaisia täytteitä, mutta "tavallinen" leipä- ja leivonnaisvalikoima on hyvin vaatimaton suomalaisen makuun. Ei siis auta muu kuin leipoa itse, jos haluaa kunnollista leipää tai pullaa. Leivonnan suhteen on tullut vastaan muutama pieni käytännön ongelma. Kaupoista on ollut hankala löytää hiivaa ja leivinpaperia, koska paikalliset eivät käytä niitä. Olemme lopulta löytäneet kuivahiivaa ja leivinpaperiakin löytyi viime viikolla ihan kohtuuhintaan. Kardemummakaan ei kuulu paikallisten kauppojen maustehyllyihin. Sitä on onneksi saatu ystävien kautta ja Sanni tuo sitä pian mukanaan Suomesta. Minna on ehtinyt jo tekemään pizzaa, pullaa, sämpylöitä ja juustosarvia. Ja kyllä on maistunut hyvälle...

Viime viikon aikana meille sattui monta mielenkiintoista tapahtumaa, jotka liittyivät jotenkin ruokaan tai ravintolassa syömiseen. Olen koonnut nuo kaikki sattumukset tähän juttuun.

Täällä on todella hyvin toimiva ravintolaruokien kotiinkuljetuspalvelu (www.sherpa.com.cn). Voit tilata ruoat netin kautta 10-20 lähiravintolan listoilta. Mopolähetti tuo ruoat lämpimänä ovellesi kolmessa vartissa ja suoritat maksun. Helppoa kuin heinänteko ja homma toimii, yleensä... Viime viikon perjantaina satoi oikein reippaasti ja päätimme illalla tilata pizzat kiinantunnin jälkeen. Sherpan sivuilla oli kyllä varoitus siitä, että sadekelillä toimitukset kestävät viikonloppuisin kauemmin. Mutta kun teki niin älyttömästi pizzaa mieli, eikä jääkaapissa ollut mitään sopivaa. Joten varauduimme odottamaan ja tilasimme pari pizzaa. Me odotimme puolitoista tuntia ja siinä vaiheessa piti jo tarkistaa, että meniköhän se tilaus lainkaan perille. Minna oli jo lähdössä nukkumaan, kun pizzat vihdoin saapuivat noin kahden ja puolen tunnin odotuksen jälkeen. Olihan se pizza ihan hyvää, muttemme taida enää tilata mitään sadekelillä Sherpalta.

Seuraava mielenkiintoinen tapahtuma oli viikko sitten sunnuntaina. Minna oli viikonlopun Nanjingin reissulla, kun minä olin töissä. Menin sunnuntai-iltana häntä vastaan ja päätimme haukata jotain nopeaa ja rasvaista iltapalaa läheisessä länkkäriravintolassa. Listalta sattui löytymään Fish & chips, ja se osui sillä hetkellä ihan kohdalleen. Olimme jo syöneet ruokamme ja odotimme laskua, kun tarjoilijat juoksivat kirkuen ulos ravintolan keittiöstä. Siellä näkyi leimahtelevan liekit kattoon asti ja asiakkaatkin olivat hetken pienessä paniikissa. Ilmeisesti öljy oli syttynyt kaasuliedellä. Onneksi joku apukokki oli hereillä ja ruuttasi muutaman kerran liekkehin vaahtosammuttimella. Palo saatiin sammumaan nopeasti, mutta salissa oli jo melkoinen savu ja käry. Yhden saksalaisen kaverin synttäribileet olivat edelleen menossa ravintolan puolella, joten oikein hauskaa illanjatkoa heille. Me maksoimme oman laskumme ja lähdimme kävelemään tihkusateessa kotia kohti.

Tiistai-iltana keskustassa asuvat ystävämme pyysivät meitä iltasyöminkeihin kaupungille. Heidän asuntonsa lähellä sijaitsevalla kadulla on monta pientä "street food"-paikkaa, jotka avaavat ovensa illalla klo 22-23. Osalla on pöydät kadun varressa ja osassa syödään sisätiloissa. Me menimme tällaiseen paikkaan, jossa istutaan sisällä, mutta ruoka valmistetaan jalkakaäytävällä olevilla isoilla grilleillä. Ensin valitsimme ulkopuolella mitä syömme ja sitten grillimestari alkoi paistelemaan. Saimme ensimmäiset annokset melko nopeasti ja pääsimme herkuttelemaan. Taas oli tarjolla herkullista kalaa, kanaa, lihaa ja kasviksia monessa muodossa. Söimme ja juttelimme, kun yhtäkkiä valot sammuivat ensin ulkopuolelta ja hetken kuluttua myös ravintolan sisältä. Ilmeisesti joku sulake oli lauennut. Täällä myöhäinen ilta on todella pimeä, joten sisällä ei nähnyt juuri mitään. Omistajat olivat pian sähkökaapin kimpussa ja valoa sohotettiin tennismailan mallisen elektronisen kärpäslätkän varteen teipatulla taskulampulla. Aikansa sulakkeita räplättyään he saivat sähköt päälle ja pääsimme jatkamaan keskeytynyttä ruokailuamme. No problem, eipä siinä sen kummempaa.

Grillimestari työnsä äärellä

Söimme vatsamme täyteen ja minä olin jopa niin täynnä, että osa tilaamastani isosta olutkannusta jäi juomatta. Uskomatonta, mutta totta. Paluumatkalla tutkimme kaikessa rauhassa muiden kadun varrella olevien ravintoloiden tarjontaa, koska nälkä ja jano oli jo taltutettu.

Näitä herkkuja pitää maistaa ensi kerralla

Tässä paikassa oli tyrkyllä laaja valikoima

Keskiviikkona oli varsinainen Dragon Boat Festivalin juhlapäivä. Mekin päätimme suunnata iltapäivällä Jinji Laken rannalle, jossa järjestettiin jokavuotinen suuri venekilpailu. Kisaan osallistuu kymmeniä kansainvälisiä joukkueita. Saavuimme paikalle ja huomasimme, että parhaat alueet oli rajattu seinämillä. Pitäisi siis mennä jonnekin sivummalle katselemaan, ja väkeä oli liikkeellä älyttömästi, kuten aina. Tässä vaiheessa kisassa ei näyttänyt tapahtuvan mitään ja tuo nälkä oli jotenkin pääsemässä taas yllättämään. Eikä minkäänlaista nakkikioskia tai grillatun kananvarpaanmyyjää näkynyt missään lähimaillakaan. Katselimme hiukan ympärillemme ja päätimme suunnata Times Squarelle, johon oli lyhyt kävelymatka. Siellä oli jo muutama muukin nälkäinen liikkeellä, joten ravintolat olivat täynnä. Yhdessä pot-paikassa näytti olevan kahdelle paikat, joten äkkiä sisään ja ruokalistan kimppuun.

Listalta löytyi kevyitä alkupaloja ja naapuripöytiin tarjoiltu kala-annos näytti houkuttelevan hyvältä. Päädyimme siihen ja sitten vaan tarjoilijan kanssa kalaa valitsemaan altaasta. Tällä kertaa tarjolla oli kohtuullisen suurta kalaa, joten otin pienimmän. Vaaka näytti 2,9 kiloa, joten eiköhän siitä nälkä lähde. Sitten vaan reippaasti alkupalojen kimppuun.

Alkupaloissa oli kasviksia ja jotain...

Nautimme alkupalat ja odottelimme pääruokaa kohtuullisen kauan. Olin kyllä huomannut aiemmin, että moni muukin oli valinnut listalta kalaa, koska tarjoilija kiikutti niitä vähän väliä keittiötä kohti. Jonkin ajan kuluttua eräs vanhempi kiinalaisnainen ripitti kovaan ääneen muutamia tarjoilijoita keskellä ravintolasalia. Ilmeisesti hän oli jo kyllästynyt odottamaan ruokaansa, tai sitten oli jotain muuta sekaannusta. Aavistelimme, että ilmeisesti nyt oli käynyt joku muu sekaannus, koska nuori tarjoilijapoika tuli meidän pöytäämme. Hän tutki tilauskuittiamme ja otti sen mukaansa. Tarjoilija tuli kohta selittämään meille selvällä kiinankielellä, että nyt on sattunut joku käpy. Näin ainakin päättelimme hänen ilmeistään ja käsimerkeistään. Tässä vaiheessa pelkäsimme jo sitä pahinta, eli että upea kalamme olisi uinut parempiin, tässä tapauksessa kiinalaisiin, suihin. Me suomalaiset olemme kuitenkin niin rauhallisia, ettemme nosta turhaa älämölöä. Ainakaan selvin päin. Päätimme odottelimme vielä ja noin vartin kuluttua meidän kalamme lopulta saapui. Tässä tapauksessa kannatti odottaa, sillä pistelimme tuon vajaan kolmekiloisen herkullisen kalan lisukkeineen noin vain. Saattoihan olla, että kalastamme oli lipsahtanut vähän jonkun muunkin annokseen..., mutta sitä oli silti enemmän kuin riittävästi meille. Hintaakin koko aterialle juomineen tuli huikeat 30 euroa. Lähtiessämmme tarjoilijat pokkuroivat ja pyytelivät kovasti anteeksi sekaannusta. Mutta me olimme vatsat täynnä ja erittäin tyytyväisiä.

 

Se kauan odotettu kalamme lisukkeineen

Lähdimme kävelemään takaisin kohti rantaa ja kisapaikkaa. Ihmisiä oli liikkeellä edelleen todella paljon. Lopulta pääsimme lähelle rantaa ja näimme muutamien dragon-veneiden tulevan maaliin kovan huudon ja kannustuksen siivittämänä. Ja nehän olivat tietysti koko kisan viimeiset veneet, eli finaali oli juuri päättynyt.

Niinhän siinä sitten kävi, että ruokailumatkamme oli hiukan venähtänyt pitkäksi kalaa odotellessa. Mutta rasti ruutuun, "Dragon Boat"-kisat on nyt nähty, check. Eikä meitä harmittanut yhtään, kun olimme saaneet niin herkullista kalaa. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kovakantinen kirja

Asiat pitää tosiaan laittaa täällä tärkeysjärjestykseen. Ruoka on Kiinassa selkeä ykkönen, eikä muilla asioilla ole ihan niin suurta merkitystä. Siteeraan tässä hiukan Pekka Mykkäsen hyvää kirjaa "Isonenä kurkistaa Kiinaan" (eikä tarkoita minua...). "Olivatpa he rikkaita tai köyhiä, kiinalaiset haluavat ruokansa maistuvan hyvältä, erittäin hyvältä, suunnattoman hyvältä tai taivaalliselta." Me kaksi puolestaan saamme nautiskella täällä tästä taivaallisesta ruoasta, ja niin me olemme kyllä tehneetkin... Paljon on vielä maistamatta, mutta etenemme pala kerrallaan.