Kirjoitin jo aiemmin kuinka uunin saaminen asuntoomme tuntuu kestävän ikuisuuden. Ihme on kuitenkin tapahtunut ja uuni on saatu vihdoin asennettua käyttökuntoon. Ensin kului viikko uunin hankintaan, sitten oli pari viikkoa sen ympärille tulevan kaapin odottelua. Tällä välin sähkömies kävi asentamassa tarvittavan pistorasian. Torstaina saimme vihdoin tiedon, että asentajat saapuvat perjantaiaamuna kaapin kanssa. Perjantaina pienessä noin viiden neliön apukeittiössämme ahersi kuusi kiinalaista, mukaan lukien vuokraisäntämme ja hänen vaimonsa. Vaan uuni ei suostunut toimimaan, koska sähköliitäntä oli vääränlainen. Eikä ollut vielä työtasoakaan kaapin päälle... We come back tomorrow morning.

Lauantaiaamuna vuokraisäntä saapui jo puoli yhdeksältä ja pian hänen jälkeensä tuli ensimmäinen työmies kantaen uutta työtasoa. Seuraavaksi saapui sähkömies, tämän jälkeen kaksi asentajaa ja heidän jälkeensä yksi kaveri tuomaan muutamia levyjä. Lopulta paikalle saapui vielä vuokraisännän vaimo valvomaan työtä ja hän oli myös se ainoa englantia osaava. Aikaa kului ehkä pari tuntia ja vòila, uuni saatiin toimimaan! Eli uunin asennukseen tarvittiin seitsemän kiinalaista. Mutta on se nyt hieno. Työtason liimauksen piti antaa kuivua, joten pääsemme testaamaan uunia huomenna. Ehkä laitamme possua jossain liemessä Shanghain tapaan..., tai sitten teemme kunnon pizzan.

Hieno uuni sekä kaapisto valmiina (vihdoinkin)

Viikonlopun sää on ollut aivan mahtava. Lauantaina vähän alle ja tänään vähän yli 30 astetta sekä auringonpaistetta. Olemme viettäneet molemmat päivät ulkoillen, sillä koko alkuviikko oli sateista. Eilen pääsimme testaamaan Suzhoun vihreitä pyöriä, koska saimme alkuviikosta niitä varten tarvittavat kortit itsellemme. Vihreitä pyöriä on sijoiteltu telineisiin ympäri kaupunkia ja pyörän lukituksen saa avattua henkilökohtaisella kortilla. Pyörää voi käyttää ilmaiseksi 90 minuutin ajan ja sen jälkeen kortilta veloitetaan pieni summa rahaa. Ihan kätevä systeemi, jos tarvitset pyörää silloin tällöin lyhyeksi ajaksi. Voi vaikkapa polkea pyörällä kauppaan ja jättää sen siellä olevaan telineeseen. Kaupunkilaisia yritetään kannustaa näin saasteettomampaan liikkumiseen ja toivottavasti sillä on vaikutusta, sillä pyöräily on päässyt unohtumaan kiinalaisilta viime vuosien aikana. On paljon helpompaa hypätä sähkömopon tai auton kyytiin.

Suzhou green bikes

Tänään lähdimme aamulla Äitienpäivän kunniaksi piknik-reissulle yhteen kaupungin keskustan lähistöllä olevaan puistoon. Ostimme kaupasta hiukan evästä mukaan ja suuntasimme metrolla keskustaan. Ajattelimme ostaa kahvit matkalta puiston läheltä, mutta se ei ollutkaan tällä kertaa helppo rasti. Parissa kahvilassa meille sanottiin ca fee moi, joka ilmeisesti tarkoitti, ettei ole kahvia. Pyörimme hetken puiston alueella etsien kahvilaa, mutta turhaan. Lopulta löytyi kahvilan näköinen paikka, jossa istui paljon kiinalaisia syöden eväitään ja juoden teetä. Kun emme kerran löytäneet kahvia, niin meidänkin oli pakko tyytyä teehen. Seinässä olevasta luukusta löytyi täti, joka näytti meille viittä sormea. Lykkäsin siis tädille käteen 10 yuania ja saimme sillä puolen metrin termarin kuumaa vettä, kaksi pahvimukia, pari pussia teenlehtiä ja tietenkin kaksi muovituolia. Paikallinen hovimestari ohjasi meidät istumaan hyvälle paikalle ja pääsimme nauttimaan eväitämme. Puistossa näytti olevan ainoastaan vanhempaa kiinalaista väestöä, joten meidän eväitämme katseltiin kiinnostuneina.

Paikka tuntui olevan suosittu ja pöydät alkoivat olla täynnä. Pari meidän ikäistämme miestä kulki kertaalleen ohitsemme ja palasivat pöytämme luo, kun teimme siihen tilaa. Toinen puhui jonkin verran englantia ja kysyi saavatko he istua pöytäämme. Tottakai se kävi meille ja hetken päästä he tarjosivat meille kovasti auringonkukan ja kurpitsan siemeniä, joita heillä oli mukanaan muovipusseissa. Kiinalaiset ovat aina avoimen uteliaita ja niin nämäkin kaverit alkoivat pian kyselemään, että mistä kaukaa vieraat ovat. Yritimme selittää, mutta Finland ei tuntunut soittavan mitään kelloja. Lopulta tempasin puhelimeni taskusta ja näytin heille Nokia-tekstiä. Vieläkään asia ei tuntunut selviävän. Kului hetki ja toinen kavereista kilautti jollekin ystävälleen. No niin, nyt selvisi mikä ja missä on Finland, ja että Nokia on puhelimen lisäksi pieni kaupunki Suomessa. Kaveri oli ilmeisesti ollut netin ääressä tai oli vaan muuten hiukan tietäväisempi tyyppi. Juttua riitti ja pian seuraamme saapui istumaan kolmaskin kaverus. Tämä oli juomatehtaalla töissä ja hänen kassistaan kaivettiin esiin juomapulloja, tottakai myös meille. Teetä juotiin litrakaupalla, näyteltiin toisillemme lasten ja koirien kuvia, vertailtiin kiinalaisten ja minun nenääni sekä ihmeteltiin monia muitakin erittäin oleellisia asioita. Pari tuntia kului ihan hauskasti, ja Minna kyseli minulta siinä jossain vaiheessa, että voisikohan näistä kavereista ottaa valokuvan. Jaa, että voisiko... Kun otin kameran esille ja kysyin kiinalaisilta kuvaushommasta, niin sen jälkeen siinä sitten kuvattiinkin. Ensin otettiin kameralla ryhmäkuvia, sitten viimeksi tulleen kaverin piti ehdottomasti päästä minun kanssani kuvaan. Kuva olisi tietysti pitänyt lähettää kaverille QQ-palveluun, mutta minullahan ei ole sellaista. Mietittiin hetken aikaa, että mikäs nyt eteen... No mutta kännykällähän voidaan ottaa uusi kuva. Sitten otettiin taas jokaisen kaverin kännykällä jokaisesta erikseen kuvia minun kanssani. Onpahan pojillakin jotain kertomista kotona ja töissä.

Teetä ja sympatiaa

Mitäs me veljekset

Hauskoja veikkoja kaikin puolin, mutta lopulta meidän oli taas aika jatkaa matkaa. Kävelimme vielä puiston läpi katsellen miehiä pelaamassa kiinalaista shakkia (ei suomalaista kiinanshakkia), kuunnellen kiinalaista puistolaulua (muistutti hiukan joikaamista...) sekä seuraten paikallisia päivätansseja puistoaukealla. Eräs papparainen esitteli meille paikalliset muuvit ja viittoi, että siitä vaan mukaan. Askelmerkit olivat kuitenkin sen verran erikoisia, että naureskelimme ja jätimme suosiolla väliin. Kiinalaiset ovat todella sosiaalisia ja viettävät paljon vapaa-aikaansa sukulaistensa ja ystäviensä kanssa. Tai satunnaisten matkaajien kanssa puistokahvilassa... Me suunnistimme kuitenkin Äitienpäivä-lounaalle tai pikemminkin illalliselle hyvään ravintolaan ja nautimme muun muassa herkullista mandariinikalaa. Nam, nam!