Viime kerralla kirjoitin kuinka ihmettelimme puistossa pikkupoikia, jotka repivät puista joitakin kellertäviä hedelmiä. Nyt sekin salaisuus on selvitetty. Minna sai jopa pussillisen kyseisiä hedelmiä mukaansa yhdeltä ystävältään, jonka pihassa niitä kasvaa. Hedelmää kutsutaan täällä nimellä pipa (tuttu nimi tamperelaisille...), mutta suomenkielistä nimeä hedelmälle ei valitettavasti ole. Se on kooltaan lähes golfpallon kokoinen ja koostumukseltaan sekä maultaan hiukan persikan tyyppinen, mutta paljon pehmeämpi. Sisältä löytyy 3-4 isoa siementä, jotka eivät ole syötäviä. Oikein herkullinen ja terveellinen uusi tuttavuus, jonka paras satokausi on juuri nyt meneillään.

Pipoja (englanniksi loquat)

Sää on ollut täällä jo jonkin aikaa mukavan kesäinen, joten aloimme miettimään tuolien hankkimista parvekkeelle. Pienen logistisen ongelman tällaisiin hankintoihin aiheuttaa se, etteivät kaikki tavarat mahdu mukaan taksiin tai bussiin. Minna oli nähnyt kulkiessaan mukavat puiset tuolit yhdessä liikkeessä ja hintakin oli kuulostanut ihan kohtuulliselta. Perjantaina hän meni katsomaan niitä ystävättärensä kanssa. Lopputulos oli sellainen, että kauppiassetä kuljetti autollaan pöydän, kaksi tuolia ja onnellisen tuolien omistajan, sekä tulkkina toimineen ystävättären kotiin asti. Hintaa uusille parvekekalusteillemme kertyi huimat 103 euroa kotiinkuljetuksen kera. Hinnasta olisi kuulemma voinut vielä tinkiä, mutta sitten olisi ehkä joutunut ottamaan kalusteet reppuselkään.

Kyllä nyt kelpaa juoda kal... eikun kahvia parvekkeella

Lauantaina tuli taas kuljeskeltua ympäriinsä, tällä kertaa vanhan kaupungin puolella Shiquan Streetin alueella. Shi tarkoittaa kiinankielellä kymmentä, joten suomalaisille se on Kymppikatu. Kadulla on paljon vaatekauppoja, joissa liikkuu väkeä päivällä, sekä baareja, joissa liikkuu toisenlaista väkeä ilta- ja yöaikaan. Me emme ostaneet tällä kertaa vaatteita, vaan kävimme syömässä herkullisen aterian yhdessä kadun monista pienistä ruokapaikoista.

Kymppikatua

Löysimme kadun viereltä puistoiselta alueelta mielenkiintoiselta näyttävän paikan, johon oli menossa enemmänkin väkeä. Ei muuta kuin alettiin ensin ulkopuolella valokuvaamaan, mutta, mutta... Eipä otettukaan kuvia tällä kertaa, eikä päästy sisälle tähän koko paikkaan. Vartija näytti ystävällisesti, että kamera pois ja ohjasi sen jälkeen meidät pihalta ulos. Emme tiedä mikä paikka ja tilaisuus oli kyseessä, joten jatkoimme matkaa hiukan ihmeissämme.

Miksi ovet ei aukene meille (onko värimme syytä tää...)

Kymppikadun vierelläkin kulkee tottakai kanava

Lepotauko takapenkillä

Ei tarvita laihista (vielä)

Minna vieraili maanantaina yhdessä puutarhassa, tällä kertaa kyseessä oli The Lion Forest Garden. Se on ainoa puutarha, joka on selvinnyt nykypäivään Yuan dynastian ajalta. Ei ehkä kaupungin suurin ja kaunein, mutta omalla tavallaan persoonallinen paikka. Kaikilla Suzhoun puutarhoilla on omat erikoisuutensa ja tarinansa. Tämä puutarha sisältää erikoisia kiviä, jotka ovat veden muotoilemia. Niissä voi nähdä vaikkapa eri eläimien muotoja, joita itse kunkin mielikuvitus tuo niistä esille.

Vettä, kiviä, kasveja ja hienoja paviljonkeja

Leijona itse

Käsityö on ollut arvossaan