Viime aikoina on ollut taas niin paljon vauhtia, että raportointi on jäänyt vähiin. Kiinalainen (suomalainen) juhannuskin meni vauhdikkaasti muutamien aktiivisten suomalaisten järjestämillä juhannusjuhlilla. Meitä oli Lakesiden pihalla juhlimassa noin 20-30 hengen joukkio. Ilta kului mukavasti jutellen, grillaillen ja ottihan siellä muutama ihan oluttakin... Paikalla oli myös suomalaisten oma bändi, joka veteli kunnon setin rock`n rollia Suzhoun pimeään kesäiltaan. Iloisen mielen lisäksi muistoksi jäi paikallisten verenimijöiden kuppaamat, jumalattomasti kutiavat sääret. Eli melkein kuin aito suomalainen juhannus.

Viikko sitten sunnuntaina kävimme tutustumassa yhteen Suzhoun kuuluisimpaan nähtävyyteen Tiger Hilliin työkaverini Lewiksen perheen kanssa. Sääkin suosi meitä, eli lämpöä oli liki 30 astetta, kun saavuimme kukkulan parkkipaikalle. Suzhoun ympäristö on melko tasaista maastoa ja Tiger Hill on yksi alueen korkeimmista paikoista. Kukkulan laella on näkötorni, joka on samaan tapaan vinossa kuin Pisan torni. Taulussa kerrotaan, että tornin kaltevuus on 3,5 astetta. Valitettavasti se on niin huonossa kunnossa, ettei sinne pääse sisälle.

Kiinalaiseen tapaan Lewis toimi isäntänä, joten me emme saaneet maksaa pääsylippuja, emmekä edes myöhemmin iltapäivällä käydessämme ravintolassa syömässä retken päätteeksi. Ei käy, sillä tämä on minun päiväni, kuten hän sanoi. Seuraavalla kerralla on sitten minun päiväni.

Tästä tie vie ylöspäin

Alueella on monenlaista nähtävää

Olen käynyt Tiger Hillillä kerran, ja muistin sen hiukan korkeammaksi paikaksi. Ehkä se on kutistunut sitten viime näkemän, koska huipulle kapuaminen ei kestänyt kovin kauaa.

Upea torni on rakennettu vuonna 959

Torni on vajaat 50 metriä korkea ja se on rakennettu kokonaan tiilestä. On siinä ollut muurarilla ja tiilenkantajilla hommia. Rakennuttajana toimi aikanaan Song Dynasty (eikä mikään Ltd.).

Tuhannen ihmisen rock

Alueelta löytyy myös iso suhteellisen tasainen aukio, joka on hakattu kallioon. Hallitsijan piti pitää puhetta alamaisilleen, ja kaikkien piti mahtua kuuntelemaan häntä. Sen vuoksi raivattiin ja hakattiin kallio tasaiseksi ja saatiin tilaa tuhannelle ihmiselle. Tosi kätevää.

Aukion viereltä löytyy kenttä, jolla suuri sotapäällikkö on harjoittanut joukkojaan silloin aikanaan. Ensi reissulla menemme kuulemma vierailemaan jollekin toiselle kukkulalle, jossa samainen sotapäällikkö on kirjoittanut kaikki suuret taistelusuunnitelmansa. Täälläkin on siis osattu sotia.

Onnenkivi (Stone peach)

Täällä on myös kivi, jonka koskettaminen tuo onnea. Minä kosketin kiveä jo edellisellä kerralla, joten en arvannut kokeilla toista kertaa. Eihän sitä tiedä kuinka paljon onnellisemmaksi elämä tästä vielä muuttuisi. Nasahtaa pian joku lottovoitto tai muu sellainen... Parempi olla ahnehtimatta, että muillekin jää jotain.

Toisessakin päässä oli kyllä hevonen...

Vajaan puolentoista tunnin kävelyn ja kiertelyn jälkeen olimme nähneet suurimman osan alueesta ja päätimme lähteä syömään. Lewiksen poika alkoi olla todella nälkäinen, eikä se ollut mikään ihme. Kaveri nimittäin kiipeili ja juoksi ympäriinsä kuin sähköjänis koko tuon ajan, jonka vietimme alueella. Täällä näkee usein kuinka kiinalaiset kantavat sylissä vielä tuollaisia 3-4 vanhoja lapsia, mutta tämä poika ei kuulu siihen joukkoon. Selvää urheilija-ainesta, kuten totesin Lewikselle.

Mukava retki päättyi tietenkin (yllätys, yllätys) hyvään ruokaan. Sen jälkeen menimme kotiin päiväunille, sillä edellisen illan juhannusjuhlat painoivat vielä hiukan silmäluomia...