Olimme viime viikon lomalla ja vietimme sen Hanoissa Vietnamissa. Täytyy sanoa, että se oli kyllä jotain aivan muuta kuin aiemmat matkailukokemuksemme. Ensivaikutelma iski kuin joku olisi humauttanut lekalla palleaan aamuyöllä, siis ihan positiivisessa mielessä. Liikenne näytti aluksi täysin kaoottiselta tuhansien ja taas tuhansien mopojen, muutamien autojen, polkupyörien ja jalankulkijoiden sekamelskalta, jota jatkuvat torvien tuuttaukset säestävät. Kadun ylittäminen tuntui aluksi varmalta itsemurhalta, mutta loppuviikosta sulauduimme sekaan kuin olisimme kävelleet normaalissa Hämeenkadun iltaruuhkassa. Ylitettäessä katua mopojen seassa täytyi pitää mielessä kaksi sääntöä; liiku samalla nopeudella tekemättä yllättäviä liikkeitä ja pidä koko ajan katsekontakti mopoilijoihin. Näillä eväillä pärjäsi oikein hyvin.

DSC01056-normal.jpg

Mopoja, skoottereita ja moottoripyöriä on enemmän kuin riittävästi Hanoin kaduilla

DSC01109-normal.jpg

Kypärä on pakollinen, mutta niitä ei taida olla varaa ostaa joka perheeseen

Toinen mielenkiintoinen asia oli paikallinen ravintola- ja ruokakulttuuri. Vaikka olimme tietysti nähneet televisiosta kaikenlaisia ohjelmia Aasian maiden katuruoasta, niin kyllä me aluksi katselimme ruokapaikkoja hiukan ihmeissämme. Katujen varsilla oli nimittäin pieniä "ravintoloita", eli jalkakäytävälle oli sijoiteltu muutamia lähinnä lasten kokoa olevia muovijakkaroita ja samaa sarjaa olevia pöytiä. Niiden vieressä oli jonkinlainen keittiörakennelma, jossa ruokaa kokkailtiin. Päätimme kuitenkin kokeilla paikallista katuruokaa rohkeasti, kun sopivan näköinen paikka osui kohdalle. Niinhän siinä sitten kävi, että söimme koko viikon aikana kaksi kertaa "oikeassa" ravintolassa ja muuten nautimme kadun antimista. Ruoka oli todella hyvää, vaikkemme aina tienneetkään ihan tarkkaan mitä söimme... Näissä paikoissa ei nimittäin näkynyt englanninkielistä menua eikä hovimestariakaan. Ruokajuomaksi löytyi aina olutta tai paikallista itsepantua kaljaa nimeltään Bia Hoi. Sekin oli oikein hyvää ja prosentteja oli hiukan vähemmän kuin suomalaisessa keskioluessa.

DSC01052-normal.jpg

Asuntoja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varressa

DSC01049-normal.jpg

Pallo pysyi hallussa

Yllä olevassa kuvassa näkyvä kaveri oli kikkaillut pallon kanssa joskus aiemminkin. Noilla taidoilla olisi melkein mahtunut AC Kerubeihin, ehkä... Pallo pysyi ilmassa, kun kaveri heitti vaakasuunnassa 360 asteen keikauksen ja jatkoi sitten pomputteluaan.

DSC01098-normal.jpg

Normaali katuravintolan kalustus

DSC01163-normal.jpg

Avasimme kesän grillikauden katuravintolassa

Paikallinen ruoka oli raaka-aineiltaan aika simppeliä ja makua antoivat chili sekä muutamat voimakkaat yrtit, kuten korianteri. Hintatasokaan ei päätä huimannut. Katuravintoloissa 4-5 ruokalajin maittava ateria kahdelle (ja pari kaljaa...) maksoi alle 250.000 dongia, eli reilut 9 euroa. Oluen hinta ei tietenkään kiinnosta ketään, mutta mainitsenpa silti, että pullo tai tölkki Bia Hanoita maksoi baarista riippuen 15.000-40.000 dongia (0,55-1,45 euroa). Ja tuoppi Bia Hoita maksoi suurinpiirtein tuon 15.000 dongia.

DSC01116-normal.jpg

Takuulla on luomua

Vietnamin rahayksikkö on siis dong, joka taitaa olla arvoltaan maailman heikoin valuutta. Satatuhatta dongia on arvoltaan noin 3,7 euroa. Maassa on poistettu kolikot käytöstä joskus 80-luvulla, joten erilaisia seteleitä on sitten senkin edestä; 1.000, 2.000, 5.000, 10.000, 20.000, 50.000, 100.000, 200.000 ja 500.000 dongia. Yritä siinä sitten kadulla hämärässä katsoa montako nollaa missäkin setelissä on. Sitten se vasta olisikin vaikeaa, jos turisti olisi sattunut ottamaan muutaman Bia Hoin...

SAM_0620-normal.jpg

Turisti paikallisessa hiussalongissa

Tässä vuosien varrella on tullut käytyä parturissa useammassa maassa. Hanoissa osa partureista leikkasi hiuksia kadun varrella. Rekvisiittana oli vain tuoli, peili, sakset ja joillakin myös aurinkovarjo. Hiukset olivat hiukan venähtäneet liian pitkiksi, joten pitihän sitä kokeilla paikallista parturiliikettä. Minna sattui seuraamaan yhden parturin toimintaa ja kehui tämän leikanneen edellisen asiakkaansa hiukset oikein hyvin. Valinta oli tehty ja sitten vaan kyselemään hintaa ja istumaan jakkaralle. Maksoin varmasti turistilisää, koska hinta oli huimat 200.000 dongia (7,40 euroa). Homma hoitui todella hienosti ja jälki oli parempaa kuin monissa suomalaisissa partureissa. Kaveri halusi vielä ajaa partani ja ajattelin, että antaa mennä samaan konkurssiin. Hinta oli nimittäin 100.000 dongia. Siinä minä sitten olin hetken päästä tuntemattoman vietnamilainen kaverin partaveitsi kurkullani jalkakäytävällä yhden Hanoin puiston reunalla, eikä pelottanut yhtään. Eikä kaveri pyytänyt lisää rahaa... Täytyy sanoa, että siinä oli todella taitava kaveri, vaikka liiketila olikin hiukan alkeellisempi.

DSC01148-normal.jpg

Näkymää hotellin läheltä West Laken rannalta

Päätimme käydä yhtenä päivänä myös Halong Bayssa, joka on kuuluisa saaristo merellä noin 170 kilometrin päässä Hanoista. Ostimme bussireissun sinne pieneltä matkanjärjestäjältä ja homma hoitui mukavasti. Matkaan lähdettiin pikkubussilla seuraavana aamuna ja seurueeseemme kuului vajaan parinkymmenen turistin lisäksi myös oppaana toimiva nuorimies (Honest). Bussissa oli aika kansainvälinen tunnelma, koska meidän lisäksemme siellä oli ihmisiä Hollannista, Japanista, Koreasta (siis Etelä-...), Filippiineiltä, Malesiasta, Englannista, Saksasta ja Singaporesta. Bussimatka kesti lähes kolme ja puoli tuntia suuntaansa, koska tiet ja liikenne ovat hiukan toisenlaisia kuin Suomessa. Perillä kävi selväksi, että muutama muukin oli päättänyt tutustua samaan paikkaan. Satama oli täynnä ihmisiä ja vanhoja puulaivoja odottamassa matkailijoita. Eli vanha kunnon turistirysä. Sää ei ollut paras mahdollinen, ja sen takia olimme jälkeenpäin hiukan pettyneitä matkan antiin.

Risteilymme ensimmäinen pysähdys ruokailun jälkeen oli pieni saari, jolla kävimme tutustumassa isoon luolastoon. Luola oli valaistu upeasti ja olikin ihan mielenkiintoinen nähtävyys. Halong Bay on yksi Unescon suojelukohteista ja siihen kuuluu yli tuhat saarta. Siellä on myös kuvattu kohtaus yhteen 007 filmiin, jonka ansiosta alue on tullut kuuluisammaksi.

DSC01229-normal.jpg

Upeasti valaistu luola Halong Bayssa

Luolaston jälkeen seilasimme saarien toiselle puolelle, jossa oli mahdollista meloa kajakeilla tai tehdä pieni lenkki bambuveneen kyydissä. Ihailtuamme riittävästi jylhiä maisemia ja nautittuamme meri-ilmasta oli taas odottamassa muutama tunti poukkoilevaa bussissa istumista.

DSC01265-normal.jpg

Halong Bayn näkymä, jossa on kuvattu myös Bond-leffaa (Tomorrow never dies)

SAM_0664-normal.jpg

Lauantaille varattiin rahaa yli 2,5 miljoonaa (valitettavasti vain dongia, eli n.93 euroa)

DSC01338-normal.jpg

Vietnamilaista arkkitehtuuria hotellista nähtynä

Kaiken kaikkiaan Hanoista jäi oikein hyvä maku suuhun ja sinne voisi mennä vaikka uudelleen. Viikon aikana näimme paljon enemmän kuin aivot pystyivät rekisteröimään, mutta paljon jäi vielä näkemättä. Suosittelemme paikkaa lämpimästi niille, jotka haluavat syödä hyvin ja edullisesti. Ihmiset ovat Hanoissa todella ystävällisiä ja avoimia, ja siellä osataan puhua suhteellisen paljon englantiakin. Muutakin kuin veri tsiip prais.

Nyt jatkamme taas normiarkea ja kiinankielen opiskelua. Tulevaksi viikonlopuksi tänne on lupailtu sateisen viikon jälkeen aurinkoa ja kolmeakymppiä lämmintä. Haittaakse...